Kun neljäs
periodi loppui joulukuun puolivälissä, alkoi lapsillamme kesäloma. Siis jo
toinen reilun puolen vuoden sisällä! Lukuvuodesta 2016 he ehtivät käydä uusi-seelantilaista
koulua tasan puolet, eli kaksi periodia neljästä. Tässä vaiheessa onkin
luonteva kerrata vähän, mitä tähän mennessä on koettu ja millaiselta
uusi-seelantilainen koulu näyttää suomalaisin silmin.
Oman kokemuksemme
mukaan kaikki lasten koulunkäyntiin liittyvä ”byrokratia” tai virallinen puoli
on hoitunut erittäin jouheasti. Tutustumiskäynnillämme maaliskuussa 2016
kiersimme paikalliset koulut, joissa lapset toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi,
annettiin mukaan esitteet ja muu materiaali sekä neuvottiin mistä kannattaa
hankkia koulupuvut ja -tarvikkeet. Koulun aloituksen yhteydessä toimitimme
kouluihin myös englanninkieliset versiot lasten suomalaisista todistuksista,
jotta uudet opettajat saivat käsityksen aiemmista opinnoista.
Koulupukujen ja
-tarvikkeiden hankinta oli ensimmäinen konkreettinen askel paikalliseen koulumaailmaan. Täkäläistä koulupukua voisi luonnehtia
smart casual-tyyppiseksi kokonaisuudeksi; shortsit tai rennot pitkät housut
sekä pikeepaita ja fleecehuppari koulun väreissä. Aika rento asu eikä siis
läheskään niin formaali kuin esim. brittikoulujen univormut kauluspaitoineen ja
kravatteineen. Vaikka suomalaisina olemmekin tottuneet vapaasti päättämään
omasta pukeutumisestamme, ei koulupuku ole kuitenkaan yhtään hullumpi juttu.
Ensinnäkin, pätkääkään energiaa ei tarvitse tuhlata sen pohtimiseen, mitä
tänään kouluun pitäisi laittaa päälle. Lasten erilainen
kotitausta/varallisuus/trendikkyys tai porukan paine pukeutua tai olla
pukeutumatta jollakin tietyllä tavalla ei stressaa lapsia (tai heidän
vanhempiaan). Ja mikä parasta, koulupuku konkreettisestikin integroi lapset
-myös ummikot suomalaiset- nopeasti osaksi oman koulun yhteisöä.
Kouluista tulee
luokkakohtainen lista tarvittavista koulutarvikkeista, eli mm. tehtävävihoista
ja -kansioista. Kynät, kumit, viivottimet jne. hankitaan myös itse.
Oppimateriaalit ovat nykyään paljolti verkossa, mutta myös jaettavina
monisteina. Ylipäätään paljon vaikuttaisi olevan itse tekemistä, liimaamista ja
leikkaamista, piirtämistä ja kirjoittamista. Tehtävät ja tiivistelmät tehdään
omiin vihkoihin, tai verkkoversioina kunkin oppilaan omiin faileihin. Konsepti,
jossa joka mukulalle vuosittain jaetaan maksutta uudet luku- ja tehtäväkirjat,
on täällä täysin tuntematon.
Koulupäivä on
joka päivä samanpituinen. Noan ja Nellin Intermediate School alkaa klo 9 ja
loppuu klo 15. Ninnin ja Neelan Primary School alkaa 08.45 ja loppuu 14.40.
Koulupäivä rakentuu yhtäjaksoisen ”learning time” ajan sekä välipala- ja
lounastaukojen ympärille. Learning time voi itsessään pitää joustavasti sisällään
sitten useampaa eri kokonaisuutta, esim maantiedon projektityöskenteyä,
maalausta ja matematiikkaa. Ei siis niin tarkkaa tuntijakoa välitunteineen,
kuin mihin Suomessa olemme tottuneet. Opettajat suunnittelevat päivän tai
viikon ohjelman sen mukaan, millaisia kokonaisuuksia pitää milloinkin käydä
läpi tai missä vaiheessa oppilaat ovat esim projektitöissään. Luokassa tehdään
paljon juttuja pienryhmissä ja eri ryhmät saattavat edistyä esim.
kirjoituksessa tai matematiikassa eri tahtiin. Pienempien koululaisten päivät
ovat selvästi Suomen pidemmät, mutta pitävät sisällään paljon myös rentoa
toimintaa kuten leikkimistä, laulua ja askartelua.
Ohessa esimerkki
päivän kulusta:
08.45 am School Starts
09.00 – 10.30 Learning
time
10.30 – 11.00 Morning
Tea (eli aamun välipala)
11.00 – 12.30 Learning
Time
12.30 – 13.20 Lunch
Break
13.20 – 14.40 Learning
Time
Vuorovaikutusta
ja esiintymistä on selvästi Suomea enemmän. Pienestä pitäen lapset opettelevat
jakamaan ajatuksia ja keskustelemaan, sekä esittämään asioita muille. Jos
täällä opettaja kysyy luokassa ”kuka haluaisi tulla nyt luokan eteen
kertomaan...” nousee välittömästi liuta käsiä ylös, eikä hiljaisuudessa
tuijotella pulpetin kantta. Isompien koulussa on omana ”oppiaineena”myös väittely-/argumentointitaito,
jossa parhaat kisaavat lopuksi koko koulun tittelistä. Esitelmiä tehdään myös
paljon. Usein esitelmälle annetaan tietyt speksit, mutta teeman saa valita
itse. Kynnys madaltuu, kun saa puhua itseä kiinnostavasta aiheesta. Ylipäätään
täällä esiintymiseen kannustetaan ja se kuuluu olennaisena osana koulutyötä.
Opettajien ja
oppilaiden suhde näyttäisi olevan rento ja mutkaton. Silti oppilailta
edellytetään kohteliasta käytöstä ja puhetta, ja opettajia puhutellaan ”Miss”
tai ”Mr”, ei yleensä etunimellä. Älypuhelin on täälläkin monella teini-ikäsellä
ja puhelimia käytetään myös koulutyössä esim. tiedon hankintaan ja
dokumentointiin. Oppilaat eivät kuitenkaan saa räplätä puhelinta koulun aikana muutoin
kuin koulutyöhön, ja muulloin puhelimet säilytetään repuissa tai niille
osoitetussa paikassa luokassa. Aniharvalla alakouluikäisellä on vielä omaa
puhelinta.
Suomalainen
koulujärjestelmä on täällä tunnettu ja ihailtu. Suomalaisten opettajien korkeaa
koulutusta, osaamista ja statusta yhteiskunnassa arvostetaan. Täällä opettajien
perustutkinto on Bachelor (of Education), kun Suomessa opettajilla on
lähtökohtaisesti maisterin paperit. KiVa-koulu-konsepti on täällä myös käytössä
monissa kouluissa ja sen tiedetään olevan Suomesta. Yksi olennainen ero on
suhtautuminen lasten osaamiseroihin. Suomalaisessa koulujärjestelmässä lasten
tasoerot pyritään pitämään mahdollisimman pieninä, kun taas täällä osaamiserot
hyväksytään helpommin. Kyvykkäitä lapsia kannustetaan etenemään vaikka omaa
luokka-astetta selvästi pidemmälle, kun taas heikosti osaavilta saattaa matikan
tai lukemisen perusteet olla todella heikoissa kantimissa. Tukiopetusta on toki
tarjolla, mutta sitä antaa todennäköisesti ”teacher aid”, joka voi olla toinen
opettaja tai opettajaksi opiskeleva, mutta myös joku muu aikuinen kuten jonkun
lapsen vanhempi tai isovanhempi. Suomessa (heikkenevistä resursseista
huolimatta) tukiopetusta antaa pedagogisesti pätevä henkilö ja sitä annetaan
huomattavasti systemaattisemmin. Suomessa oppilas ei myöskään pääse seuraavalle
luokka-asteelle, ennenkuin vaadittava osaaminen on varmasti hanskassa.
Ja vielä loppuun
sananen koululounaasta. Täällä ei tarjoilla maksutonta, lämmintä lounasta.
Jokainen tuo joko omat eväät tai ostaa koulun kanttiinista (isommat lapset),
mitä milloinkin on tarjolla. Nuudelit, hodarit, burgerit, slushit, browniet ja
cookiet on ihan normikauraa lasten lounaana. Jos meidän lapsilta kysytään, niin
ovat olleet silminnähden mielissäään näistä uusista vaihtoehdoista. Äiti sen
sijaan on useinkin huokaillut suomalaisen (terveellisen) kunnon kouluruoan
perään.
Kokemuksia koulusta on vaikka kuinka. Seuraavassa blogipostauksessa lisää :-)
Tehtävävihkoja ja tärkeitä papereita varten koulusta sai "Duffy Bagin"
Esittelyssä Allandale Shcoolin ja Whakatane Intermediate Schoolin univormut
Retkellä. Ninnin luokka pääsi uimahalliin ja sen jälkeen puistoon picnicille.
Viikoittainen School Assembly. Ninnin luokka esittelemässä taideteoksiaan. Ninni 5 vasemmalta.
Noodles for lunch!
Koulutarvikkeita ostamassa.