Elämää nuoremman polven silmin

Jokainen meistä katselee, havainnoi ja dokumentoi ympärillä olevaa maailmaa omalla tavallamme. Näin sosiaalisen median aikakaudella tallennamme elämää ja huomioitamme siitä kuka minnekin kanavaan ja formaattiin. Me aikuiset kiinnitämme huomiota todennäköisesti ihan eri asioihin kuin lapset. Lasten ottamien kuvien ja videoiden kautta opit myös heistä paljon; mitkä asiat kiinnittävät heidän huomionsa, mitkä ovat kauniita tai muuten vaan niin siistejä, että ne pitää ehdottomasti jakaa muille. Tämän huomasimme konkreettisesti jo jokin aikaa sitten kun isommat lapset siirtyivät Instagramin käyttäjiksi; yksi kuva todellakin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Elämämme dokumentointi Uudessa-Seelannissa nousi äskettäin ihan uudelle tasolle, kun Noa aloitti videoblogin. Idea tähän tuli YLEn Summeri-ohjelmasta, jossa etsittiin ulkomailla asuvia lapsia ja nuoria vlogaamaan elämästään ja arjestaan Suomen ulkopuolella. No se Summerin hakuaika tuli hieman liian nopealla aikataululla juuri muuton jälkeen, mutta idea jäi kytemään. Hankittuaan tripodin ja vedenkestävän kuoren puhelimeensa Noa oli valmis aloittamaan. Tärkeää oli myös päättää, vlogatako suomeksi vai englanniksi. Nopeasti Noa totesi, että jos videoille haluaa yhtään suomen kielialueen ulkopuolisia tilaajia, kielivalinta on selvä. Eikä se nyt varsinaisesti haittaakaan englannin oppimisessa.

Nyt näitä cooleja vlogi-videoita on kertynyt jo kolme; on kuvaa altaan pinnan ylä- ja alapuolelta, entisestä ja nykyisestä asunnosta, pari ruoanlaittosessiota sekä isän ja pojan erittäin rivakkaa grillin kokoamista. Tässä elämää maailman toisella puolen nuoremmen polven silmin:

https://www.youtube.com/channel/UCZDTfTUCKxY4Tyc8OgBH6cQ

Noa.H Vlogs

Mihin kouluun?

Toisin kuin Suomessa, jossa lapsen koulu määräytyy ensisijaisesti osoitteen mukaan eikä “koulushoppailua” juuri harrasteta, täällä perheet valitsevat opinahjot jälkikasvulleen.

Ensimmäisen kerran tämä tuli eteemme jo huhtikuussa, kun 5 v ja 7 v tytöille piti valita ala-aste. Työnantaja oli ystävällisesti järjestänyt pari visiittiä paikallisiin primary schooleihin ja sen lisäksi saimme pari suositusta. Tältä pohjalta valitsimme Ninnille ja Neelalle Allandale Primary Schoolin http://www.allandale.school.nz/ , johon olemme tähän mennessä olleet erittäin tyytyväisiä. Tytöt on otettu sekä opettajien, muun henkilökunnan että muiden lasten puolesta erittäin lämpimästi vastaan. Myös entiset Allandalen opettajat ovat kehuneet koulun ilmapiiriä poikkeuksellisen mukavaksi.

Noan ja Nellin ikäiset (11-13 v) oppilaat menevät Uudessa-Seelannissa kahdeksi lukuvuodeksi  Intermediate Schooliin eli vapaasti suomennettuna “väliasteelle”. Näitä on Whakatanessa tasan yksi, joten valinta oli sikäli helppo. Intermediate-koulussa fokus on erityisesti yhteisöllisyydessä, vuorovaikutustaitojen sekä itseluottamuksen ja -tuntemuksen tukemisessa, jotta nuoret saavat eväät opiskeluun seuraavalla tasolla high schoolissa. Ei mitenkään huono setti ylipäätään tuon ikäisille – ja oikeastaan kelle vaan.

High schoolin valinta tuli eteen jo tässä vaiheessa, sillä Noa ja muut 8-luokkalaiset siirtyvät yläkouluun helmikuun alussa. Kotikaupungissamme on kaksi koulua, josta valitaan: Whakatane High School http://www.whakatanehigh.school.nz/  ja Trident High School http://www.trident.school.nz/. Molemmat kuulemma hyviä kouluja ja yltävät monilla mittareilla maan keskitason yläpuolella. Kohtuu varmuudella voidaan siis olettaa, että molemmista kouluista saa hyvät eväät aikanaan jatko-opintoihin. Toisin kuin Suomessa, jossa koulujen opetustarjontaa ohjaa pitkälti yhtäläinen opetussuunnitelma, täällä koulut eroavat toisistaan mm kurssi- ja opetustarjonnan suhteen. Koulut myös tuovat vahvasti esille omaa tekemistään, brändiä, painotusta ja tuloksia, joiden perusteella perheet sitten tekevät valinnat. Eikä kynttilää todellakaan pidetä vakan alla; yleensä koulujen sisääntuloauloissa on näyttävästi esillä entisten ja nykyisten oppilaiden urheilupalkinnot ja muut meriitit, sekä koulun värit ja muut tunnukset. Me henkeä-korostetaan ja tulosten tavoitteluun kannustetaan. Esitteet ovat näyttäviä.

Tutustumisten perusteella näyttäisi siltä, että Whakatane High Schoolin tarjoama setti (mm. Marine Studies ja Mechatronics) vetosi Noaan enenmmän, joten helmikuun alussa hän siirtynee tunnustamaan mustavalkoista väriä. Aulassa komeilee monien muiden entisten oppilaiden ohella toki myös paikallisen superjulkkiksen ja olympiavoittajan Lisa Carringtonin http://www.whakatane.info/whats-on/lisa-carrington-parade kuva. Oletettavasti siis myös melontaa lienee tarjolla tässä koulussa!

Esitteet kertovat mitä kaikkea Whakatane High School ja Trident High School tarjoavat

Nuorissa on potentiaalia

Täällä oltiin keskiviikkona

Ja täällä tiistaina

Marine Studies ja muut kurssit näyttävästi esillä

Vuokra-asunto-lotossa saatiin voitto kotiin!

Viikko sitten perjantaina muutimme uuteen, pidempiaikaiseen kotiin. Tähän saakka olimme asuneet väliaikaisesti resort-tyyppisessä majoituksessa, jossa nautimme toki esteettömästä näköalasta merelle, uima-altaista ja tenniskentistä, mutta joka ymmärettävästi ei olllut hinnaltaan ihan realistinen vaihtoehto pidemmän päälle. Whakatane- Ohope-akselilla isohkoja perheasuntoja on erittäin niukasti tarjolla vuokralle, niinpä tämä oli ainoita kesäkuun lopussa vapaana olevia asuntoja, jonka työnantaja sai meille buukattua. Onneksi näin off season aikaan Ohope Beach- rannalla sijaitsevien asuntojen vuokrataso on kuitenkin kohtuullinen, jos vertaa joulu-helmikuuhun (kesän lomasesonki), jolloin taaloja saakin laittaa tiskiin moninkertaisesti.

Pian maahantulon jälkeen laitoimme vuokra-asuntohakemukset vireille paikallisiin kiinteistövälitysfirmoihin. Kaikissa otettiin hakemukset kyllä ystävällisesti vastaan, mutta hienovaraisesti vihjailtiin, että saapa nähdä miten käy. Tässä vaiheessa emme ehkä vielä tajunneetkaan, kuinka vähän sopivia vuokra-asuntoja olikaan tarjolla. Myytäviä perheasuntoja on paljonkin, mutta jostain syystä vuokrattaviksi ei juurikaan. Niinpä yhteydenotttoja kiinteistöfirmoista oli tasan yksi. Kävimme katsomassa asuntoa todetaksemme, että ei ole ihan meidän makumme mukainen. Ulkoapäin kivan näköinen asunto oli sisältä jääkylmä, koska lämmitystä ei ole. Lisäksi isohkon talon layout oli niin kummallinen, että neliöt oli hukattu kulmiin ja käytäviin.

Joskus asiat sitten vaan loksahtavat paikalleen. Aiemman asuntomme sukulaisperhe oli tilanteessa, jossa omakotitalo haluttiin nopeasti luotettavalle vuokralaiselle. Totesimme nopeasti, että tässä on potentiaalinen win-win-tilanne ja uusi kotimme. Meille sopivan oloinen talo, jonne saa tuoda myös koiran. Positiivista, sillä lähtäökohtasesti täällä lukee kaikissa vuokrailmoituksissa “no pets”. Sokerina pohjalla asunto sijaitsi samalla tutulla asuinalueella, johon olimme jo ehtineet kotiutua. Vasta hieman myöhemmin olemme tajunneet, kuinka mieletön tuuri tässä kaikin puolin kävikään.

Oman kodin tuntua lisäävät myös omat huonekalut ja muut tavarat. Hassua, miten ruoka maistuu niin paljon paremmalta tutun ruokäpöydän ääressä ja miten uni tulee niin paljon paremmin omassa sängyssä ja omissa lakanoissa. Home sweet home J

Se ihana tunne, kun muuttorekka kaartaa pihalle kyydissä sun OMAT tavarat

Pirtin pöytä uudessa pirtissä

Noan huone ennen...

... ja jälkeen

Tässä riittää suomalaisella ihmettelemistä: sitrushedelmät omasta pihasta!