Viikko sitten perjantaina muutimme uuteen, pidempiaikaiseen
kotiin. Tähän saakka olimme asuneet väliaikaisesti resort-tyyppisessä
majoituksessa, jossa nautimme toki esteettömästä näköalasta merelle,
uima-altaista ja tenniskentistä, mutta joka ymmärettävästi ei olllut hinnaltaan
ihan realistinen vaihtoehto pidemmän päälle. Whakatane- Ohope-akselilla
isohkoja perheasuntoja on erittäin niukasti tarjolla vuokralle, niinpä tämä oli
ainoita kesäkuun lopussa vapaana olevia asuntoja, jonka työnantaja sai meille
buukattua. Onneksi näin off season aikaan Ohope Beach- rannalla sijaitsevien
asuntojen vuokrataso on kuitenkin kohtuullinen, jos vertaa joulu-helmikuuhun
(kesän lomasesonki), jolloin taaloja saakin laittaa tiskiin moninkertaisesti.
Pian maahantulon jälkeen laitoimme vuokra-asuntohakemukset
vireille paikallisiin kiinteistövälitysfirmoihin. Kaikissa otettiin hakemukset
kyllä ystävällisesti vastaan, mutta hienovaraisesti vihjailtiin, että saapa nähdä
miten käy. Tässä vaiheessa emme ehkä vielä tajunneetkaan, kuinka vähän sopivia
vuokra-asuntoja olikaan tarjolla. Myytäviä perheasuntoja on paljonkin, mutta
jostain syystä vuokrattaviksi ei juurikaan. Niinpä yhteydenotttoja
kiinteistöfirmoista oli tasan yksi. Kävimme katsomassa asuntoa todetaksemme,
että ei ole ihan meidän makumme mukainen. Ulkoapäin kivan näköinen asunto oli
sisältä jääkylmä, koska lämmitystä ei ole. Lisäksi isohkon talon layout oli
niin kummallinen, että neliöt oli hukattu kulmiin ja käytäviin.
Joskus asiat sitten vaan loksahtavat paikalleen. Aiemman
asuntomme sukulaisperhe oli tilanteessa, jossa omakotitalo haluttiin nopeasti
luotettavalle vuokralaiselle. Totesimme nopeasti, että tässä on potentiaalinen
win-win-tilanne ja uusi kotimme. Meille sopivan oloinen talo, jonne saa tuoda
myös koiran. Positiivista, sillä lähtäökohtasesti täällä lukee kaikissa
vuokrailmoituksissa “no pets”. Sokerina pohjalla asunto sijaitsi samalla tutulla
asuinalueella, johon olimme jo ehtineet kotiutua. Vasta hieman myöhemmin olemme
tajunneet, kuinka mieletön tuuri tässä kaikin puolin kävikään.
Oman kodin tuntua lisäävät myös omat huonekalut ja muut
tavarat. Hassua, miten ruoka maistuu niin paljon paremmalta tutun ruokäpöydän
ääressä ja miten uni tulee niin paljon paremmin omassa sängyssä ja omissa
lakanoissa. Home sweet home J
Se ihana tunne, kun muuttorekka kaartaa pihalle kyydissä sun OMAT tavarat
Pirtin pöytä uudessa pirtissä
Noan huone ennen...
... ja jälkeen
Tässä riittää suomalaisella ihmettelemistä: sitrushedelmät omasta pihasta!
Ystävämme bloggasivat Ameriikan vuotensa aikana mm. sitruunalimonadin tekemisestä. Ehkä tekin innostutte kokeilemaan? http://lahdentakana.blogspot.fi/search?updated-max=2011-08-09T01:17:00%2B03:00&max-results=15&start=125&by-date=false
VastaaPoistaNäitä on niin ihana lukea! Kiitos Pirre ja Sami, kun jaksatte kuulumisianne päivittää. Ihanaa, että arki rullaa ja teillä on kaikki hyvin! T: Sanna ja Joel
VastaaPoista