Leirikoulussa

Noan ja Nellin koulussa yksi vuoden kohokohtia on yhden tai useamman luokan muutaman päivän mittainen ”camp” eli vapaasti suomennettuna leiri(-koulu). Leirikoulun kohde voi olla joku lähialueen luontomatkailumesta, joku muu vastaava paikka muualla Uudessa-Seelannissa tai jopa ulkomaille suuntautuva reissu. Kun katsoo karttaa, niin ihan halpoja eivät ulkomaan reissut täältä käsin tietenkään ole. Whakatane Intermediate tekee vuosittain reissun eteläisen Tyynenmeren saarille, Vanuatuun, Fijille tai Samoalle. Näihin alkaa rahan ja muun sponsorituen hankkiminen lähtijöiden toimesta heti lukuvuoden alussa, jotta matkaan päästään sitten näihin aikoihin. Koulu teki reissun juuri Samoalle ja ensi vuoden kohde taitaa olla Vanuatu.

Viime viikolla oli sekä Noan että Nellin luokan leirikoulut. Nellin luokka leireili Lake Okatainalla, me olimme Noan luokan kanssa kolme päivää Manawahe Eco Trustin luontokeskuksessa. Olin itse mukana yhtenä kuudesta vanhemmasta. Ohjelmassa oli muun muassa tutustumista alueen luontoon ja erityisesti suojeltaviin eläinlajeihin, lautan rakentamista, pikkuötököiden tunnistamista joessa, extreme bush walkia, Fear Factoria ja jousiammuntaa. Oppilaat asuivat teltoissa, meille vanhemille oli tarjolla sisämajoitus entisen kyläkoulun luokan lattialla. Itse kun en varsinaisesti tunnustaudu himotelttailijaksi, tämä vaihtoehto kuulosti ihan luksusluokan majoitukselta J Pientä sinnikkyyttä vaadittiin toki siihen, että suihku oli yhtä kuin letku varaston katolla olevassa sadevesitynnyrissä. No, se mikä ei tapa, karaisee.

Uuden-Seelannin sää on tähän aikaan vuodesta lämmintä, mutta vaihtelevaa. Voi paistaa tai sataa, olla tyyntä tai ihan järkyttävä myrsky. Ja nämä kaikki siis yhden päivän aikana. Olin itse hieman stressissä telttailijoiden puolesta, mutta paikalliset ottivat asiat täkäläiseen tyyliin rennosti, no worries! Minkä kesä kastelee, sen kesä kuivaa, tunnutaan yleisesti ajattelevan. No, nyt kävi tuuri. Koko leirin ajan aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. (Toim huom. Kun perjantai-iltana tulimme kotiin, alkoi hillitön vesisade ja jatkui siitä pari päivää)

Kaiken kaikkiaan leiri sujui mukavissa merkeissä. Oppilaat olivat hyvin käyttäytyvää sakkia ja vanhemmat paikalliseen tyyliin rentoja ulkoilmaihmisiä (en ole vielä tavannutkaan muunlaisia...). Noa oli saanut opettajaltaan erikoistehtävän kuvata ja dokumentoida leirin tapahtumia, tästä lisää kun dokkari julkaistaan Noa H. Vlogs -vlogissa. Muuten leirille ei sähköisiä vekottimia saanut tuodakaan, eli piti selvitä 3 kokonaista päivää ilman mobiililaitteita! Meillä vanhemmilla oli tässäkin erivapaus. Tosin paikka oli niin korvessa, että olimme käytännössä matkapuhelinverkon ulottumattomissa. Leirielämää.