Lääkäriin!

Nyt kun yli vuosi on tullut täyteen Uudessa-Seelannissa, on myös ehditty saada kokemusta ensiavussa ja terveyskeskuksessa jonottamisesta. Tarkemmin ottaen sitä -jonottamista- ei ole tarvinnut tehdä. Joko meillä on käynyt ihan ihmeellisen hyvä tuuri, tai sitten asia todella hoituu näin sutjakkaasti täällä. Lääkäriajan on saanut varsinkin lapsille yleensä saman vuorokauden sisään ja aikuisellekin seuraavalle tai sitä seuraavalle päivälle.

Täällä ihmiset rekisteröityvät jonkun paikallisen Medical Centerin asiakkaaksi. Paikan saa itse valita, se ei riipu asuinpaikasta tai osoitteesta. Ei myöskään työtilanteesta tai työnantajasta. Medical Center on terveyskeskus, joka toimii yksityisesti, mutta velottaa yleisesti määritetyn (minimi-) hinnan asiakkailta, jotka ovat oikeutettuja kansalliseen terveydenhuoltoon.

Oma terveyskeskuksemme Ohope Beach Medical Centre

Ensimmäisen kerran kun joku lapsista oli kovassa flunssassa ja tarvitsi lääkärintarkastusta, kieltämättä vähän jännitti, miten systeemi nyt sitten toimii. Olimme ihan äimän käkenä, kun ajan sai muutaman tunnin päähän soitosta, lääkäri otti vastaan minuutilleen sovittuna aikana ja kun menin maksamaan, vastaanottovirkailija vain hymyili ja toivotti hyvää päivän jatkoa. Saman talon yhteydessä toimivassa apteekissa kävimme hakemassa reseptilääkkeet, enkä heti meinannut ymmärtää, että nekään eivät maksa mitään. Sittemmin koko perhe on vieraillut erinäisiä kertoja lääkärin vastaanotolla ja onpa kertaalleen vietetty Nellin kanssa yö sairaalan lastenosastollakin, kun liikuntatunnilla sattunut haveri johti aivotärähdyksen kaltaisiin oireisiin. Uloskirjautuessamme piti vielä erikseen varmentaa, että tosiaan, hinta tutkimuksista, hoitotoimenpiteistä sekä äidin ja tyttären yöpymisestä ruokineen oli tasan nolla taalaa.

Lyhyesti voisi sanoa, että terveydenhuolto täällä tuntuu toimivan aivan käsittämättömän hyvin. Peruslähtökohta on se, että vaivat halutaan hoitaa kuntoon, ennenkuin ne aiheuttavat enemmän ongelmia – ja kustannuksia. Ja erityisesti lapset – perheen varallisuudesta riippumatta- halutaan hoitoon jos tarvetta on. Toisin sanoen, kaikki lapset ovat oikeutettuja maksuttomaan terveydenhoitoon, mukaan lukien lääkärin määräämät lääkkeet. Aikuiset ja yli 13-vuotiaat maksavat lääkärikäynneistäänja lääkkeistään, mutta erittäin kohtuullisen hinnan. Esim. n 20 min lääkärikäynti sisältäen nieluviljelyn angiinan varalta; luokkaa 35 taalaan (reilut 23 euroa). Ja mikä uskomattominta: kaikki – siis kaikki- lääkärin määräämät lääkkeet 5 taalaa! Toissapäivänä kävin juurikin tuon angiinaepäilyn takia tarkastuksessa ja lääkäri antoi flunssapotilaalle kunnon satsin särkylääkkeitä, toki otettavaksi voinnin mukaan, mutta taitaa vähän jäädä seuraavaankin kertaan.... ; 100 kpl 500 mg ibuprofen- ja 100 kpl 500 mg paracetamol tabletteja yhteishintaan 5 dollaria (reilu 3 euroa).

Tämä setti yhteensä 5 taalaa. Jäi muutama tabu myös seuraavaan kertaan!

En osaa sanoa, mikä tässä systeemissä on niin totaalisen eri tavalla järjestetty, mutta en ole havainnut keskustelua lääkäriin jonottamisesta tai kalliista lääkkeistä, kuten Suomessa. Vastaanottotiloissa ei myöskään ole näkynyt ruuhkia, eli ilmeisesti ihan jokaisen pikkuvaivan takia ei kuitenkaan lähdetä lääkäriä hätyyttelemään, vaikka maksu onkin minimaalinen. Ja kuten sanoin, palvelu on tarjolla kaikille kansalaisille. Ehkä Suomen SoTe-järjestelmää uusiessa kannattaisi bencmarkata täkäläinenkin malli. Toimii.