Jaa että mikä?
Tässä yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka englannin kielessäkin on paljon
paikallisia sanontoja tai termejä, jotka ei ihan heti ummikko-ulkkarille aukene,
vaikka kieltä kohtuu hyvin -ainakin omasta mielestään- osaisikin.
Nuorimpien lasten
ala-asteella on tasaiseen tahtiin ns. ”Mufti Day”. Yleensä perjantaisin parin
kuukauden välein. Ensimmäisen kerran tästä tuli muistilappu pikkutyttöjen
mukana kun koulun käyntiä oli takana muutama viikko. Siinä oli
ytimekkäästi :”It’s Mufti Day again next
Friday! For those kids wanting to go Mufti, please hand in a gold coin
donation. Extra dollar for wheels and sizzle!”
Whaat?? Tämä oli
niin hepreaa, että meni kerralla yli hilseen. Tarkoitus oli varmasti tästä
jotain tarkentavaa opettajilta kysyäkin, mutta siinä koulun alkamisen ja muun
säätämisen ohella unohtui saman tien. Se Mufti Day konkretisoitui sittemmin
eräänä perjantaina, kun Neela ja Ninni ihmetellen kysyivät äidiltä, että miksi
noi kaikki muut lapset tuli kouluun tavallisissa vaatteissa, ja me ollaan
ainoat koulupuvuissa? Miksi et sanonut että voi tulla omissa vatteeissa? No
koska äitinne ei ollut koskaan kuullutkaan mistään Mufti Daysta, jolloin on siis
lupa tulla kouluun omissa vaatteissa, kunhan tekee yhden taalan (gold coin)
lahjoituksen koulun kirstuun. Niin ja extra taala siitä, jos sinä päivänä
haluaa tuoda kouluun ”omat rullat” eli poikkeuksellisesti tulla pyörällä tai
rullalaudalla. Tai jos haluaa sen ”sausage sizzlen” eli paistetun makkaran
lounaaksi.
No, oppia ikä kaikki. Sittemmin ei ole Mufti Day mennyt äidiltä(kään) ohi.
Tässä on "normipäivä" eli lapset koulupuvuissaan. Ninni alarivissä eka vasemmalta.
Mufti Day -päivänä kouluun saa tulla omissa vaatteissa.
Neela ja lempihuppari. Pinkki, tottakai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti