Maailman paras kielikoulu!

Tuhannen taalan kysymys ulkomailla: miten avittaisimme lapsen kotoutumista ja uuden kielen oppimista mahdollisimman paljon? Yksi resepti ainakin näyttää toimivan ylitse muiden: anna lapsen tehdä sitä, mistä hän eniten tykkää ja on kiinnostunut. Esimerkiksi Nellin kohdalla se on ratsastus. Ei siis muuta kuin paikallista ratsastuskoulua etsimään. Luokkakaverinsa vinkkasi tallista, jossa itse käy ja sinnehän mekin Nellin kanssa suunnattiin. Käydessämme tallilla eräänä sunnuntaina omistaja totesi heti, että nythän koulun lomien aikana on 2 viikon päiväleiri klo 9-15, eiköhän laiteta Nelli sinne. Ja niinpä jo seuraavana aamuna alkoi hevos- ja ratsastussanaston hands-on- harjoittelu englanniksi.

Alkuun olin itse hänen mukanaan tulkkaamassa tarvittaessa, mutta jo parin päivän jälkeen reipasotteinen ratsastuksen opettaja totesi, että äiti voikin sitten lähteä vaikka kaupoille tai kahville, nähdään iltapäivällä! Hyppy syvään päätyyn tosiaankin, mutta jos palkintona on päästä koko päiväksi tallille, niin kynnys oli riittävän matala. Oli huojentavaa huomata, että kielihaasteista riippumatta Nellillä oli kuitenkin hyvä fiilis lähteä seuraavana aamuna uudestaan. Ja onneksi hevoset toimivat suht samalla tavalla Suomessa kuin täälläkin. Ja mikä parasta, ratsastuskoulussa Nelli tutustui muihin ratsastajatyttöihin, joista osa käy myös samaa koulua tai asuu meitä lähellä. Hevoset ja ponit ovat näiden ykkösjuttu, oli kieli mikä tahansa!

Nyt kun takana on jo toistakymmentä ratsastustuntia, Nellillä on jo lempiponi ja hän tuntee tämän tallin rutiinit. Hän on myös rohkaistunut käyttämään englannin kieltä ja jo useamman vuoden ratsastaneena hän on myös itse pienempien ponityttöjen esikuva ja apuri. Pienten lasten kanssa myös kynnys puhua "epätäydellisesti" on oleellisesti matalampi. Summa summarum: maailman paras kielikoulu!